lauantai 26. tammikuuta 2013

Aki Ollikainen: Nälkävuosi

Kiinnostuin Aki Ollikaisen Nälkävuodesta keväällä sen ilmestyttyä ensisijaisesti kirjan kauniin kannen takia, mutta pian aloin kiinnittää huomiota myös kirjalle sateleviin lukuisiin ylistäviin arvioihin. Kevään ja kesän aikana en kuitenkaan tullut kirjaan tarttuneeksi, ja pian huomasinkin syksyn koittaneen ja Ollikaisen nousseen HS:n esikoiskirjapalkintoehdokkaaksi. Yleisesti ottaen en mitenkään erityisesti pyri lukemaan palkintoehdokkaita (tai no, usein ajattelen lukevani, vaan en kyllä yleensä saa luetuksi), mutta nyt päätin kuitenkin viimein tarttua tähän kirjaan.


Hiukan vielä vetkuttelin asiassa, kunnes muistin laittaa kirjan varaukseen. Ja kerrankin minulla kävi hyvä tuuri kirjastovarausten ajoituksessa; laitoin varauksen sisään pari päivää ennen kuin Hesarin esikoiskirjapalkinnon voittaja julkistettiin. Näin ollen en joutunut odottamaan teosta ihan mahdottoman kauan (vaikka jonkun aikaa kylläkin), ja sain sen lopulta luettavakseni hiukan ennen kuin Finlandia-palkinnon jakoa (tänäkään vuonna en siis lukenut Finlandia-ehdokkaista kuin yhden – Dora, Doran – ennen palkinnon jakoa, mutta finalisteista kuitenkin luin neljä kuudesta, hyviä kirjoja olivat). Joululomalla luin Jään (siitä juttu tulossa myös), mutta itse olisin ehkä antanut palkinnon Ollikaiselle. Niinpä minusta olikin ihan mahtavaa, että Blogistanian Finlandia meni Ollikaiselle, vaikka en itse muistanutkaan osallistua. Nälkävuosi nimittäin on todella hyvä romaani.


Nälkävuoden tarina on verrattain yksinkertainen: on 1860-luvun suurten nälkävuosien pahin talvi, jona maan monilukuiset köyhät joutuvat suurin joukoin kerjuulle, tulevat lyödyksi, häpäistyksi ja ulosajetuksi, kuolevat ja kohmettuvat tienpenkoille ja pellonpientareille. Kirjassa seurataan nälkävuoden tapahtumia kolmesta näkökulmasta: teoksessa esiin nousevat kerjuutielle joutuva torpparivaimo Marja lapsineen sekä varakkaat, verrattaisessa yltäkylläisyydessä elävät Renqvistin veljekset, apulaiskamreeri ja lääkäri. Kolmantena kurkistuspisteenä tapahtumiin toimii senaattori (esikuvanaan ilmeisesti itse J. V. Snellman). Köyhät kulkevat ovelta ovelle, pyytävät vellitilkkaa tai yösijaa, ovat toisten armoilla, kun taas hyväosaiset saavat pohtia tilannetta lämpimissä kodeissaan, vaivata mieltään perheasioilla, sukupuolimoraalisilla kysymyksillä, valtion taloustilanteella ja poliittisilla periaatteilla. Lopussa tiet kohtaavat, ainakin tavallaan.


Pituudeltaan Nälkävuosi on melkeinpä pienoisromaani, eikä siinä ole mitään ylimääräistä. Tarina kantaa läpi koko kirjan, eikä kirjailija ajaudu sivupoluille, harhaudu tarpeettomaan kuvailuun tai ylenmääräiseen selittämiseen.  Henkilöistä ei lukijalle paljoa kerrota, silti he elävät ja hengittävät, tuntuvat aidoilta. Kirjassa nälkävuodet tulevat yllättävänkin todeksi, vaikka kyseessä on niinkin kaukainen aika sekä ajallisesti että temaattisesti. Teoksen kieli on tiivistä, hiottua ja kaunista, mutta ei kuitenkaan läpikotaisesti puunattua. Minulla on taipumusta löytää kirjoista aina jotain jos nyt ei moitittavaa, niin ainakin jotain vastapainoa kehuille ja ylistyksille, mutta nyt on kyllä todettava, että Nälkävuosi otti ja yllätti. En nimittäin oikeastaan keksi, miten tämän tarinan olisi voinut paremmin kertoa. 

Aki Ollikainen: Nälkävuosi. Kansi Elina Warsta. Siltala 2012.

12 kommenttia:

  1. Minäkin olen todella iloinen tämän kirjan menestyksestä. Sisältö, muoto ja ulkoasu ovat kaikki samassa kauniissa ja hiotussa linjassa keskenään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toden totta. Vilpittömästi iloitsen kyllä tämän kirjan menestyksestä. Harvassa ovat näin monipuolisesti onnistuneet teokset.

      Poista
  2. Ooh, kivaa, että sinäkin olet lukenut tämän! Minähän aivan hullaannuin Nälkävuoteen ja odotan kieli pitkällä Ollikaisen tulevia kirjoituksia. Tässä kirjassa on tosiaankin kaikki, eikä mitään liikaa. Pakko oli hankkia omaankin hyllyyn kokoelmaa koristamaan ja aivan varmasti luen tämän vielä uudelleen, kenties montakin kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu! Olen vieläkin vähän ällikällä lyöty tästä kirjasta, vähän harmittelen, etten ehtinyt tuoreeltaan blogata tästä. Ja harmittelen sitäkin, että voiton jälkeen laaditut painokset ilmeisesti ajan säästämiseksi on tehty erilaisilla kansipapereilla (tai siis kokonaan paperoidulla kannella, ei tuolla alkuperäisellä), en minä sellaista halua :)

      Poista
  3. Minua hieman hirvittää tämä kirja, sillä tätä on kehuttu niin paljon, että en enää tahdo uskoa sitä todeksi. Minulle tulee väistämättä se vastareaktio, että no en varmana lue, ei voi olla hyvä jos kaikki kehuu. Haha. Mutta enköhän minä tämän nyt kuitenkin lue. Jossain välissä. Ehkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin tuttu vastahankausreaktio :D Minulle käy säännöllisesti niin, että kovasti kehutut kirjat ovat sitten väistämättä pettymyksiä, mutta tämä ei ollut kyllä yhtään. Nyt tosin sitten pelkään varmaan tarttua Ollikaisen seuraavaan kirjaan, rima on niin korkealla :)

      Poista
  4. Tämä kuului viime vuonna lukemieni kirjojen kärkikaartiin. Rakastin Ollikaisen kieltä ja vavahduttavaa tarinaa, joka upposi kertaheitolla syvälle. Toivottavasti Ollikainen kirjoittaa pian lisää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Paitsi kuten tuohon Katrille kommentoin, minua vähän jännittää ehkä Ollikaisen (mahdollinen, toivottava) seuraava kirja, ehkä se on väistämätön pettymys. Toivottavasti ei!

      Poista
  5. Juuri näin! Nälkävuosi on pieni kirja, mutta se on paljon kokoansa suurempi. Oli helppo ihastua kirjaan, vaikka sen tarina varsin raadollinen onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietinkin lukiessa, että onkohan ihan oikein pitää niin paljon kirjasta, jonka tarina on niin kurja. Mutta tarinaa enemmän rakastinkin Ollikaisen kieltä. Vau.

      Poista
  6. Ei uskoisi, että noin pieneen kirjaan mahtuu niin paljon :) Hurjan hieno kirja, herättää historian eloon ja tuo sen lähelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Toisaalta jos tarinan voi kertoa alle 150 sivuun, ei ole mitään syytä venyttää kirjaa kolmeensataan (tämän kun useampi kirjoittaja sisäistäisi).

      Poista