Ongelma tavallaan ratkesi, kun bongasin Kallion kirjastosta Nälkävuoden äänikirjana. Minulla on ollut joka tapauksessa suunnitelmissa alkaa kuunnella enemmän äänikirjoja (olen aiemmin kuunnellut lähinnä Stephen Fryn lukemia Harry Pottereita), joten sikäli kirja, tai siis levy, osui oivalliseen saumaan. Äänikirjaan on minun kuitenkin syystä tai toisesta hankalampi tarttua kuin tavalliseen romaaniin, joten vetkuttelin äänikirjan kanssa monellakin tapaa: ensin en jaksanut siirtää sitä tietokoneelle. Sitten kun sain sen sinne, en saanut siirrettyä sitä puhelimeen, kun rakkineen muisti oli täysi (huvittaa edelleen, kun kävin ostamassa uutta puhelinta reilu vuosi sitten, ja puhelinkaupan myyjä totesi laitteen 15 gigan muistista, että "se on tosi paljon, useimmilla käyttäjillähän on tarvetta vain yhdelle tai kahdelle gigalle" tms., kun olin huolissani muistin riittävyydestä. Minun piti ihan näyttää silloisesta puhelimestani, että siinä oli ihan oikeasti 14 gigan edestä muistia täynnä jo silloin. Kännykkä = tarpeen vaatiessa kirjasto, viihdekeskus, kamera, videokamera, levysoitin, radio, muistilehtiö, päivän lehti, gradulukemisto jne.).
Lopulta sain aikaiseksi siirtää äänitteen puhelimeeni ja saatoin alkaa kuunnella teosta: viimeiset luvut kuuntelin sunnuntaina aamulla, pari tuntia ennen lukupiirin tapaamisajan alkua. Hups. Itse kokemuksesta minulla on hieman ristiriitaiset tunteet: sisällöllisesti pidin Nälkävuodesta kuunneltuna melkein yhtä paljon kuin ensi kerralla lukien. Tarina on vahva ja kantava, näkökulmat toimivat eikä kirjoittaja sorru selittelyyn, selostamiseen tai ylettömään kuvailuun. Sen sijaan minulla oli pieniä vaikeuksia orientoitua äänikirjaan: lukijan intonaatiot oudoksuttivat aluksi ja jotenkin kuunneltuna tulee huomioitua mahdollisia pieniä kömpelyyksiä tarkemmin kuin lukiessa.
Äänikirjan plussaksi on todettava, että muutamat kohdat kiristivät vatsanpohjassa kuunneltuna vielä kovemmin kuin itse luettuna (eritoten kirjan loppupuolen Marjaan kohdistuvat väkivallanteot). Toisaalta minun oli välillä hiukan vaikea keskittyä äänikirjaan kuunteluun. Kaikki sujui hyvin, jos käsillä oli jotain tekemistä (mm. neuloin sukkaa ja järjestelin kirjahyllyä), mutta kun yritin esimerkiksi bussissa keskittyä pelkästään kuuntelemaan, ajatus alkoi harhailla ja säännöllisesti havahduin siihen, etten ollut pariin minuuttiin kuunnellut mitään kuulemaani. Lisäksi olen verrattain nopea lukija (ja puhuja...), joten toisinaan luennan verkkaisuus hieman tuskastutti.
Tarkemmin mielipiteitäni Nälkävuodesta voi lukaista täältä. Myös lukupiirini osallistujat (tällä kertaa viisi 28–30-vuotiasta naista) olivat pitäneet kirjasta kovasti. Joku harmitteli, miksei kukaan ollut pakottanut lukemaan teosta aiemmin (hmm, pitäisiköhän minun alkaa pakottaa ystäviäni lukemaan hyviksi toteamiani kirjoja?), kaikki kiittelivät uskottavaa ajankuvaa ja Ollikaisen kirjoitustyyliä. Yksi pienen pojan äiti jännitti lukiessaan Juhon kohtaloa ja tuleva lääkäri kiinnitti huomiota kirjan tautien ja lääketieteen kuvaukseen. Keskustelu rönsyili myös nykyajan nälänhätiin ja inhimillisiin katastrofeihin, koulun historianopetukseen ja siihen, miten vähän kukaan meistä oikeastaan tiesi nälkävuosista ennen kirjan lukemista. Kyseessä oli siis kaikin puolin onnistunut tapaaminen, keskustelu ja kirjavalinta. Seuraavaksi kirjaksi valitsimme Johanna Sinisalon Enkelten verta. Kirjojen valintaperusteena on toistaiseksi ollut kotimaisuus ja se, että kirjan saa suhteellisen helposti kirjastosta (osa jäsenistämme on opiskelijoita, joten uutuuskirjojen ostaminen ei aina tule kyseeseen). Tapaamme tammikuun lopulla, joten silloin lienee luvassa myös lukupiiri-postausta Sinisalon romaanista.
Kuvituksena viime syksyn otoksia kirjasta, en tainnut kuvata äänikirjaa, mutta kansikuva siinä joka tapauksessa oli sama.
Aki Ollikainen: Nälkävuosi. Siltala 2012. Äänikirja, lukijana Antti L. J. Pääkkönen, BTJ äänikirjat 2013.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti